TUTKIMUKSEN JA TUOTEKEHITYKSEN KUNNIANPALAUTUS
14.12.2018

Tutkijoiden keskuudessa vallitsee aikamoinen yhteisymmärrys siitä, että valtion voimakkaampi panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen maksaa itsensä nopeasti takaisin elinkeinorakenteen kehittymisenä ja uusina työpaikkoina. Pyysin tällä viikolla huippututkijoilta faktaa väitteiden tueksi.

 

Sinänsä kyllä täysin uskon edellä mainittuun väitteeseen. Nyt täytyy vain saada kaikki poliitikot uskomaan sama asia, koska tulevat hallitusneuvottelut ovat jo nurkan takana ensi vuoden huhtikuussa. Samoin meidän on vakuutettava Valtiovarainministeriö tutkimusrahoituksen dynaamisista vaikutuksista.

 

Tavoitteena on nostaa TKI panostusten osuus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta seuraavan neljän vuoden aikana. Julkinen sektori vastaisi yhdestä prosentista ja yksityinen sektori kolmesta. Nopeasti laskien joka vuosi pitäisi jatkossa nostaa julkista tutkimusrahoitusta 150 miljoonaa euroa vuodessa seuraavan neljän vuoden aika. Hyvä tavoite.  

 

Tämän viikon keskusteluissa tuli tutkijoilta myös toinen mielenkiintoinen väite. Jako perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen on jo vanhanaikaista. Sen sijaan pitäisi miettiä korkean riskin poikkitieteellisten hankkeiden tukemista. Erityisesti julkisen sektorin prosentti kannattaa laittaa korkean riskin toimintaan.

 

Kolmas tutkijoiden väite oli se, että ei kannata veikata voittajia etukäteen. Yhteiskunnan pitää luoda sellaisia alustoja, jotka tuottavat voittavia innovaatioita. Tästä tuli mieleeni ETH Zurichin yliopiston strategia. Yliopistoon houkutellaan maailman huippututkijoita, annetaan heille riittävästi resursseja huipputiimin keräämiseen ja tarkistetaan kolmen vuoden jälkeen kytkennät.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriön profilointirahoitusta (Profi) onkin käytetty juuri huippututkijoiden rekrytointeihin. Rahoitus on vahvistanut johdon päätöksentekoa ja mahdollistanut nopeamman muutoksen yliopistoissa kuin mikä olisi ilman vastaavaa rahoi­tusta ollut mahdollista. Esimerkiksi Helsingin yliopiston johto on aivan innostunut uudesta avoimesta kulttuurista.

 

Yliopistojen avoin kulttuuri on lisännyt yritysten uteliaisuutta huippututkimusta kohtaan. Samalla opiskelijat ovat liikkuneet kohti avointa ”start up” -kulttuuria. Yksityisen sektorin ”tutkimusinnokkuudella” onkin ratkaiseva rooli 4 prosentin BKT-tavoitteen saavuttamisessa. Yritykset on saatava nykyistä laajemmin innostumaan tutkimuksesta.

 

Siksi start up-kulttuurin innoittamat yrittävät nuoret on päästettävä nykyistä enemmän yrityksiin tuomaan hämmennystä. Miksi myös yritysten työntekijät eivät voisi samalla olla entistä enemmän osa akateemisen tutkimuksen tutkijaryhmiä? Valtio voisikin entistä enemmän rahoittaa hankkeita, joiden edellytyksenä on yhdessä tekeminen.

 

Onko suomalainen yhteiskunta nykyisin sellainen alusta, joka kasvattaa jotain aivan uutta, jopa globaaliksi bisnekseksi? Lappeenrannassa on kehitetty aivan vallankumouksellisia synteettisiä polttoaineita, joka sitoo hiilidioksidia. Vety voidaan muuttaa metanoliksi hiilidioksidiksi metanolin avulla. 

 

Pilotointivaihe on kuitenkin siirretty Nebraskaan, koska sieltä löytyy halpaa sähköä ja hiilidioksidia. Onneksi suomalainen yritys Wärtsilä on kuitenkin merkittävä toimija myös Nebraskassa ja siten Wärtsilän moottoreita testataan juuri USA:ssa uusilla polttoaineilla. Voisiko jatkossa samaa konseptia miettiä myös, vaikka suomalaisen sellutehtaan yhteyteen? Tekisimme ensimmäisen hiilidioksidivapaan sellutehtaan Suomeen.