SOTE-UUDISTUKSESSA KESKITYTÄÄN LÄHINNÄ UHKIIN
16.06.2017

Kun pelätään, niin yleensä pelko toteutuu. Kun uudistetaan ja kehitetään, usein mennään positiiviseen suuntaan. Muutaman viime viikon aikana pelko on taas SOTE:ssa nostanut päätään. Nyt etsitään kissojen ja koirien kanssa puutteita, osin ideologisista syistä. Mukaan perusteluihin on otettu jopa Suomen perustuslaki.

Tällä hetkellä eduskunnassa mietitään, onko SOTE-puolella pakko yhtiöittää tuotantoa. Muistutan, että yhtiöittämisellä on haluttu laittaa kaikki samalle viivalle. Maakunnan on paljon helpompaa analysoida palvelun tuottajien laatua ja hintaa, mikäli kaikki ovat samalla viivalla. Yhtiöittäminen on väline, ei ideologinen valinta.

Nyt asiasta on tullut valtava ideologinen pelkotila. Uhkakuvat ovat esimerkiksi seuraavia: Mitä tapahtuu silloin, mikäli 100% maakunnan omistama yhtiö ei pärjääkään kilpailuilla markkinoilla eli asiakkaat eivät ole tyytyväisiä palveluun? Mitä jos seuraavana vuonna kaikki yksityiset toimijat menevät konkurssiin ja maakunnassa ei ole enää yhtään palvelun tuottajaa?

Edellä mainitun skenaarion perusteella väitetään, että yhtiöittäminen on mahdoton juttu. Tätä perustellaan sillä, että julkisen vallan on taattava ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Minusta tuntuu aivan kummalliselta ajatella, että kaikki menevät konkurssiin ja vielä peräkkäin parin vuoden aikana. En pidä tätä logiikkaa muuta kuin ideologisena välistävetona.

Toinen pelko sen sijaan on mielestäni aidosti tarkan analyysin arvoinen. Kysymys on siitä, kuinka pitkälle uudet sote-keskukset ovat vastuussa potilaan terveydestä. Mikäli sote-keskukset vastaavat vain perusterveydenhuollosta, saavat siitä peruspalkkion ja pystyvät siirtämään asiakkaat hyvin helposti erikoissairaanhoitoon, motiivi ennakoivan terveydenhuollon panostuksiin jää hyvin vähäiseksi - ja terveydenhuollon tehostaminen vain haaveeksi.

Pitäisikö sen sijaan sote-keskuksille antaa kokonaisvastuu kaikista palveluun listautuneiden asiakkaiden sote-kustannuksista? Palkkio per asiakas on tällöin suurempi, mutta vastuu ja pelko erikoissairaanhoidon lisääntyneistä kustannuksista ohjaa todella aktiiviseen työhön asiakkaiden ennakoivassa terveydenhuollossa. Koska ihmiset valitsevat sote-keskuksen, silloin riski ”terveiden ihmisten kermankuorintaan” pystytään myös minimoimaan.