RIIHI EI TUONUT RATKAISUJA RAKENTEELLISIIN ONGELMIIN
05.09.2017

Hallituksen budjettiriihi on eletty iloisissa tunnelmissa. Monessa artikkelissa ja poliittisessa retoriikassa kerrotaan, että talouden suunta on nyt kääntynyt ja kasvu on Suomessa lähtenyt viimeinkin käyntiin. Muutamat lukemat myös osoittavat suunnan kääntyneen: valtion ensi vuoden lisävelka on 2,7 miljardia, työllisyyskäyrä nousee vähitellen, kustannuskilpailukyvyn mittari on vuosikausien jälkeen parempi kuin Ruotsin.

En halua olla pahan ilman lintu, mutta budjettiriihessä ei pystytty tekemään niitä suuria uudistuksia, joita tämä maa kipeästi kaipaa. Uudistus ei ole se, että työn verotus ei juurikaan nouse. Uudistus ei ole vielä myöskään se, että perhevapaita luvataan uudistaa tällä vaalikaudella (miten?). Pieneksi uudistukseksi tosi voidaan sanoa sitä, että työttömyyskorvauksella voi aloittaa yritystoimintaa tai opiskella vähän nykyistä pidempään.

Meillä on monia rakenteellisia vajeita tässä maassa. Ensimmäisenä on yrittäjyysvaje. Edelleen monella on suuri kynnys ryhtyä yrittäjäksi, koska yrittäjän sosiaaliturva on rempallaan, mikäli yrittäjyystulot eivät riitä edes leipään ja veteen. Samoin yrittäjän konkurssi on edelleen myös henkilökohtainen katastrofi. Velan korko on hirmuinen ja luottotiedot on hyllytetty. Missä olivat toimet yrittäjän aseman parantamiseksi?

Toisena on omistajavaje. Ne joilla on ylimääräistä rahaa, eivät helposti sijoita sitä yrityksiin ja työpaikkoihin Suomessa. Kaikki neuvovat sijoittamaan hajautetusti ja turvaavasti. Sijoittamalla kiinteistöihin tuotto on suhteellisen turvattu ja omistus käy vielä vakuutena. Olisin odottanut, että budjettiriihessä yrityssijoittamisesta olisi tehty järkevämpää. Mihin katosi ajatus esimerkiksi Ruotsin mallisesta tulonlähdejaon poistosta tai laajemmasta omistamista tukevasta verouudistuksesta?

Kolmantena on osaamis- ja työllisyysvaje. 80000 nuorta miestä on kateissa työmarkkinoilta ja sillä sektorilla ollaan onneksi uusimassa ammatillista koulutusta. Samoin vihdoinkin uudistettiin se järjettömyys, että työttömyysjaksolla voi opiskella entistä pidempään. Samanaikaisesti me kuitenkin sekoitetaan kova kansainvälinen osaajatarve ja työttömät. Ulkomaisten osaajien maahantuloa halutaan edelleen pidätellä poliittisista syistä.

Ja sitten on vielä se kuuluisa kestävyysvaje. Vaikka me kuinka kuntoillaan, samalla me vanhennutaan. Muutaman vuoden päästä meitä on työelämässä kymmenen jokaista seitsemää työelämän ulkopuolella olevaa ihmistä kohden. Samanaikaisesti olemme ottaneet valtion toimesta lisää velkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana 60 miljardia euroa. Suurempi velka yhdistettynä pienempää työvoimaan ei kuulosta järkevältä yhtälöltä.