SUOMI VALITSEE SUUNTANSA KEVÄÄLLÄ

Ensi keväänä on suuri henkinen taistelu Suomen suunnasta. Onko tulevaisuuden Suomi yrittäjyyttä, työtä, yksilöllisyyttä ja vapautta kannustava? Vai ajattelemmeko Suomea enemmän rakenteellisesti vinoutuneena maana, joka vaatii entistä vahvempaa julkista sektoria pitämään ihmisistä huolta? Tällä hallituskaudella olemme halunneet tukea yrittäjyys-Suomea. Samalla olemme vihdoinkin saaneet kestävän kasvun käyntiin. Suomeen on syntynyt 120 000 uutta työpaikkaa. Voi tietysti arvioida, kuinka paljon työpaikkojen kasvusta on syntynyt yrittäjyyttä ja työn tekemistä kannustavan politiikan avulla. Jotkut tutkimuslaitokset ovat arvioineet, että kenties puolet. Yksi tärkeä elementti kasvussa on ollut työtä ja yrittäjyyttä tukeva veropolitiikka. Emme ole tehneet vielä suuria harppauksia, mutta suunta on ollut oikea. Työn verotus on alentunut. Yrittäjyys on saatu edes jonkinlaiseen kunniaan – myös teoissa. Oma vakaa uskoni on, että tällä tiellä on edettävä, mutta entistä ripeämmin. Juuri näin uskotaan Ruotsissa – jopa poliittinen vasemmisto. Miten on mahdollista, että tuoreen puna-vihreän hallituksen ohjelmassa uudistetaan työttömyysturvaa, vapautetaan työmarkkinoita, lasketaan työnantajamaksuja, alennetaan yritysten verotusta ja poistetaan suurituloisten raippavero? Sen takia olen kauhuissani nykyisestä yhteiskunnallisesta keskustelusta Suomessa. Joka puolella huudetaan, että veroja on kiristettävä ja verotuksen progressiota on lisättävä. Hyvin monet linjaukset ovat kaukana omasta ajatusmallistani siitä, minne suomalaista yhteiskuntaa olisi hyvä johdatella. Eduskuntavaalien yksi tärkeä teema on työn verotus. Itse näen hyvin tärkeänä lähtökohtana, että työn verotusta alennetaan kaikissa tuloluokissa. Perusteluni on hyvin yksinkertainen. Pienimmissä tuloluokissa taistellaan siitä, onko järkevää edes ottaa työtä vastaan, koska sosiaaliturva putoaa samalla pois. Keskituloinen maksaa Suomessa jo maailmanennätysveroja. Suuremmissa tuloluokissa marginaalivero on niin korkea, että ammattilaisten maastamuutto on kiihtynyt. Nyt poliittinen oppositio haluaa lisätä työn verotuksen progressiota. Väärä suunta. Todellista keppiä oppositio tarjoaa yrittäjille. Yrittäjävähennys halutaan perua ja 8% nettovarallisuussääntö kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi lasketaan normaalituottotasolle. Pääomatulojen veroastetta nostetaan jopa 35 prosenttiin. Minne on kadonnut ajattelutapa riskin ja tuoton välisestä edes jonkinlaisesta suhteesta? Nyt mielestäni on vihdoin aika kunnioittaa myös jo työnsä tehneitä suomalaisia. Eläkkeensaajat käyttävät muita ihmisiä enemmän tuloistaan kulutukseen, joten on järjen vastaista, että heillä on korkeampi veroprosentti kuin palkansaajilla. Eläkeläisten raippavero on vääristymän huippuesimerkki. Ehdotan, että seuraavalla hallituskaudella työn verotusta lasketaan edelleen, työn verotuksen alennustalkoisiin otetaan myös eläketulot ja kaikissa tilanteissa omistamisen ja riskinoton kokonaisveroaste olisi maksimissaan noin 30. Kohtuullinen verotus tuo Suomeen uusia työpaikkoja. Uudet työpaikat taas merkitsevät sitä, että entistä useampi suomalainen pääsee mukaan positiiviseen kehään. Kun työpaikkoja on enemmän, epävarmuutta on vähemmän ja ihmiset alkavat taas uskomaan myös Suomen tulevaisuuteen. Sen sijaan kateus vie kalatkin vedestä.
Please follow and like us: